Kaunokirjat

Ensisilmäyksellä kirjan ulkoasu vaikuttaa niukalta. Kannen musta vyöte peittää ja samalla paljastaa kuin väkisin sen alta pilkistävän etukannen rujon pohjanmaalaisen maiseman. Takakannen värikäs tekijäkuva odottaa niin ikään paljastumistaan. Vyötteen riisuminen luo kiehtovan pohjasävyn teokseen, joka alkaa avautua lukijalleen jo ennen varsinaista tekstin lukemista.

Eeppinen urakka sekä suunnittelijalta että kirjailijalta yhdistää, lainaa ja rinnastaa miljoonaa erilaista visuaalista kieltä kirjailijan aiemmasta tuotannosta, internetin syövereistä ja omakustannekirjallisuudesta. Niteen syntyprosessia jää pohtimaan — miten se on oikein saatu kasaan ja miten se pysyy kasassa?

Kannen salaperäisyys lumoaa. Yönsinestä kohoaa kahlehdittu luonto, joka on ikuistettu nostalgisen herbaariokasvin muotoon. Kasvi nousee teoksen tunnukseksi jättäen typografian sivurooliin. Silkkinen kansimateriaali johdattaa hallitusti kirjan aikakauteen. Sisuksen harkittu värimaailma ja aukeamien tasapainoisuus tekevät teoksesta kauniin ja vangitsevan kirjaobjektin.

Näytelmää, esseetä ja arkistolähteitä yhdistelevä pehmeäkantinen kirja onnistuu vähäeleisyydessään. Typografinen muotoilu ja tilankäyttö luovat rauhallisen ja lukijan immersiota tukevan ympäristön, jota moniääninen teksti kipeästi kaipaa. Etukannen päälle taittuva lieve luo kiinnostavia rinnastuksia materiaalien ja aikakausien välille.